Jos Lumian kanssa yhteinen taival jäikin lyhyeksi, niin Meilen kanssa se tuntui loppuvan heti alkuun. Siitä oli vain kaksi vuotta ja kuukausi aikaa, kun haimme Meilen Puolasta.
Meile heikkeni hyvin nopeasti. Siltä meni ääni ja voimat, jalat alkoivat pettää, ja sitten ei enää henki kulkenut...
Meile oli hauska koheltaja, oikea Blondi, josta yleensä kaikki pitivät. Eikä tunne ollut edes yksipuoleista. Meidän ihmisten lisäksi etenkin Manna jäi kaipaamaan valkoista isoa leikkikaveriaan.
Vaeltaja pysähtyy
soutaja antaa airojensa levätä
näkymtön hyvä käsi
on laskeutunut elämän otsalle.
- Viljo Kajava -
Lumian elo jäi kovin lyhyeksi.
Huomasimme Lumian ontuvan etujalkojaan jo pentuna. Kyynärät
olivat todella huonot, ei auttanut kuin viedä se tähystykseen. 7 kk.iässä kyynärät siis leikattiin ja kun kaksi vuotiaana vein sen virallisiin terveystarkastuksiin, niin siellä saimme jo todeta uutta kasvua niissä. Lonkat
olivat myös sairaat D/E. Meidän oli jo asennoiduttava siihen, ettei Lumia meitä kovin vanhaksi vartio. Mutta näin pian emme uskoneet sen ajan jo tulevan.
Lumia oli kaunis ja sen kanssa oli helppo elää. Se oli ystävällinen
persoona ja toimi myös kessupentujen lapsenvahtina. Etenkin Lila, Cara ja Sumu kaipaavat tätä suurta valkoista leikkikaveriaan meidän ihmisten lisäksi.
Olet nyt reunalla pilven,
poissa kivusta, elämää täynnä
Kuljemme kuin kuunnellen,
on poissa jotain hyvää.
Sitä emme tavoita katsellen
ja tunnemme surua syvää.